Amsterdam - Herra multa tuli ja sallitut paheet

Itsestähän kaikki on loppuviimein kiinni. Voit päättää lähteä yksin illan hämärissä punaisten lyhtyjen kadulle kulkemaan tai olla lähtemättä. Minä lähdin. Epäsovinnainen kaupunki kohtaa minut vai toisinpäin?

Hollannista tulee mieleen tulppaanit, jalkapallo ja puukengät. Jotenkin ehkä kaikki muu kurvaa käytännössä kuitenkin päällimäiseksi. Rivot näyteikkunat, ilmassa leijuva pilven imelä jälki, space muffinit ja takin pielistään piristeitä tarjottelevat "herrasmiehet".

Pian perinnereissuksi muodostuvalle kevätretkelle lähdettiin rakkaan ystäväni kanssa keskeltä arjen kiirettä (kaaosta). Amsterdam viehätti samantien, kun laukkuja perässä repien astuttiin ulos rautatieasemalta. Lintukotomainen ulkoasu hurmasi vinoine ja kapeine taloineen, jotka sovussa keskenään riidellen tönötti vinksin vonksin loputtomien kanaalien varsilla. Tulppaanien aika ehti jo mennä, mutta silti kaupunki oli kuorrutettu kukilla.

Stayokay Amsterdam Vondelpark

Yömajan osoittautuessa nappivalinnaksi Kööpenhaminan kämmäilyn jälkeen, totesimme, että parin kilometrin reippailu perille was so worth it! Rauhallinen, mutta poikkeavan trendikäs, jopa nuorekas hotelli soi meille sangen tyydyttävät yöunet sekä kaivattua vatsan - ja mielenrauhaa. Aijaijai!

Kaupunki siis teki positiivisen ensivaikutelman, joka aavistuksen kuitenkin karisi tulevien päivien aikana. Minä en ole turhan tarkka, mutta voi pyhä jysäys sitä roskan määrää kaduilla. Samoin ennalta kiinnostava pyöräkulttuuri konkretisoitui vaaralliseksi kaksipyöräisten monopoliksi. Kiljuen, kaveria hihasta kiskoen, kohtauksen partaalla ja henkemme edestä juosten ylitimme tsiljoonia risteyksiä ja siltoja. Minulla oli tippua leuka, kun isukki ajeli pyörällään pikkuinen vauva sylissään vain yhdellä kädellä pienokaisesta kiinni pitäen ja toisella pyörää ohjaten, ja ei, ei tullut hiljaa ja varovasti, vaan paahtaen ja sivuille vilkuilematta!

Näitä ns. varjopuolia on vaikea kuvailla negatiivisiksi, koska toisaalta, elämyksiä lähdetään hakemaan ja sitähän sitä saatiin. Tahtomattani hengittelin pilvipöllyä viisi päivää, koska lukuisia "coffeeshop" putiikkeja ei todellakaan oltu kätketty hämärille sivukujille, vaan pitkin poikin pääkatuja, aukioita ja toreja. Järkyttävät pikkuvauvatpyöräilemässä -välikohtaukset eivät ehkä kuitenkaan vetäneet vertoja äippäkerholaisille, jotka pössyttelivät kahviloiden terasseilla taaperot syleissään. Siis että mitä?

Paikka on niin kummallisen ristiriitainen ja sitten kuitenkin ihan tavallinen ja kaikkea siltä väliltä, että onhan tämä tällainen once in a lifetime kokemus. Eipähän keskustelunaiheet ole ainakaan vähissä. Vaikka siitä ei kyllä ole pelkoa muutenkaan! :)

Toreilla pidettiin ääntä eläinten puolesta, nieltiin miekkoja ja haettiin seuraa. Istahdin yksikseni torille ihmisvilinää katselemaan ja oli nopeasti esittäytyjiä paikalla. "Are you alone?"...ööh, noup! Todellisuudessa toki ystävä oli välikuolemaa potemassa hotellilla, mutta otetaan varman päälle.

Amsterdam ei ole varsinainen nähtävyyksien ihmemaa, vaan paikka joka koetaan, jota hengitetään ja jossa ihmetellään. Mutta muutamia voisin hyvillä mielin (tai kummallisin mielin) nostaa esille kuitenkin. 
Vaaka ei kiittele, mutta ehkä ei parempaa voi äkkiseltään keksiä, nimittäin pannukakkuja karusellissä! Persoonallinen pakkukakkutalo loihti suolaista ja makeaa herkkua niin vaikuttavasti, että saatoimme eksyä useamminkin..shh.

De Carrousel - pannukakkutalo

Jättimäiset Amsterdam -kirjaimet herättivät sisäisen lapseni ja sinnehän oli kiivettävä, kuinkas muutenkaan. Paikka löytyy helposti etsimällä taustalla komeilevan Rijksmuseumin eli Hollannin kansallismuseon.

Ihan kirjainten läheltä, museon vierestä, löytyi hauska sisäpiha vesisuihkuineen, eli lapsellisuusteemalla jatketaan :) 

Koko Hollannin vanhin hevostalli Hollandsche Manege naamioitui kaupunkin keskelle lähes huomaamattomasti, hyvä että löysimme. Ihan hienot puitteet, mutta arkitoimissaan talliväki ei ehkä luonut kaikista tervetulleinta tunnelmaa avoimista ovista huolimatta. Paikallista ratsastuksenohjausta oli kiva seurailla hetki. Suppealle tallialueelle perittiin pieni pääsymaksu.

Tallikahvio

Puistot on pop ja niistä meidät löytää aina. Aamulenkit Vondelpark -puistossa jäävät kyllä lämpiminä muistoihin! Ruusutarhoja, ankkaparvia, suihkulähteitä, käsillään seisovia aamujumppaajia ja kirmailevia koiria!

Vondelpark näkyi suoraan hotellihuoneemme ikkunasta, joten tämä rentoutumisen tyyssija oli välittömästi saavutettavissa. Ja niin teimmekin, usein, todella usein.

Edes luonto ei täällä säästy välinpitämättömältä roskaamiselta..

Kelluva kukkatori - turistien valloittama "kukkakauppa", mutta oikeasti täynnä kaikkea ihan oikeasti kotiinvietävääkin. Mukava kiireettömästi kuljeskella. Kukkatorin laitamilta löysimme myös joulupuodin. Kauppa, jossa on joulu 265 päivänä vuodessa - ihanan överi! Täällä kävisin uudestaankin.

Amsterdamin illat ovat nähtävyys ihan itsestään. Olo ei juurikaan ole turvaton, mutta hitusen arvaamaton. Kuljemme punaisten lyhtyjen alueella ensimmäisellä kerralla yhdessä, päivittelemme ja samalla ymmärrämme ikkunatyttöjen sekä miesvoittoisen turistilauman motiiveja. Tarjolla on paljasta pintaa silmänkantamattomiin, on banaanishow´ta, kahleita, kinkya..no jotain jokaiselle, fetissifestarit.

Tokihan tämä turistinähtävyys on samalla, hieman vaan tavanomaista pidemmälle vietynä ehkä. Mutta vilkkuvia kannikoita ja täytettyjä etumuksia enemmän hämmästyttää alueella kuljeskelevat (etenkin aasialaiset) perheet, siis PERHEET. Siellä käsikynkässä ikkunoita ihmettelevät myös perheiden pienimmät. Kuka, siis KUKA ***** tuo pienet lapset katselemaan tällaista maailmanmenoa? Luuloistani huolimatta lienen sittenkin ahdasmielinen.

Yksin alueella kulkeminen olikin astetta ahdistavampi kokemus. Tulin nyityksi hihoista useampaan kertaan, olisi ollut sätkiä, pillereitä.. Humaltuneet polttariporukat arvioi, mihin ikkunaan olen menossa yövuoroon, mutta tuskin olemukseni sopii tähän muoviseen maailmaan kuitenkaan. 

Amsterdamin yöhön kuuluu toki paljon muutakin, kuin miehiä puoleensa vetävä red light district. Ravintoloissa istuskelee paljon ihmisiä ja puheensorina nostaa hymyn huulille. Valaistuja näyteikkunoita on mukava katsella ja kanavien varsilla on jotenkin mystinen tunnelma ilta-aikaan.

Lopulta aurinko aina nousee. Hotellin oivan aamupalan lisäksi Damista löytyy aivan liikaa herkkupuoteja, mikä on kyllä aika ihanaa. Maistuvia salaatteja, kuppikakkuja, suloisia leivoksia ja houkuttelevia leipomoita.

Ostostarjonta oli erilaista ja ostettavaa olisi löytynyt yhden ylimääräisen matkalaukun verran. Mitä persoonallisempia puoteja löytyi erityisesti Dam-aukion liepeiltä ja pieniltä sivukujilta vähän jokapuolelta.

Zeedjik-kävelykadulta kiinalaisesta korttelista löysimme myös buddha-temppelin, jonne eksyimme tutkiskelemaan. Sisäänpääsymaksua ei ollut, joten kohde on helppo ja kiva vierailla. Erilainen kulttuuri kiehtoo aina ja mielikin voi avartua, kun olet aistit avoinna.

Fo Guang Shan Holland Tempel

 

Näyteikkunoita ihmetellessä ja kanavanvarsia katsellessa päivät vierähtivät jälleen nopeasti. Amsterdam on kohde, joka hämmentää, ilahduttaa, arveluttaa, jää mieleen. Ristiriitaisin ajatuksin hyvästelemme alkukesän värittämän kaupungin ja jatkamme päivittelemään toimimattoman Norwegianin lentoyhtiön tuottamia pettymyksiä.

Tämä vaatimaton patsas lienee saanut yllättävän paljon huomiota suomalaisilta kävijöiltään?

Hola Barcelona - teinin kanssa matkassa osa 2/2

Reissulaisten matka auringossa jatkuu (vaikka vuoden se vei julkaista kiireiltään, huppista). Barcelona viehättää ja ärsyttää. Suklaalettuset pyörivät mielessä ja rantahiekan tuoksu sukeltaa aistipankkiini.  Rakastan lämpöä ja aurinkoa, mutta niin tekee moni muukin, aika hitokseen moni muukin..

Väenpaljous alert. Tiesinhän minä, että kaupunki huitelee tämän päivän trendikohteiden top-listoilla, mutta silti hälinän määrä ja ihmisten paljous pääsi yllättämään. Onneksi matkamieltä ei lannista edes paikoittain tungeksivat ruuhkat, kohdallani itseasiassa tuskin mikään. Think positive!

Barri Góticin (ns. vanha kaupunki) "kätköistä" löysimme upean luultavasti alttariltaankin kauniin katedraalin, jonka sisäpihalle kuitenkin jumituimme leijuvaa munaa ihmettelemään. Tätä pitänee aavistuksen avata, koska kuulostaa näin kirjoitettunakin hupsulle. Sisäpihalla päivänokosiaan nautiskeli hanhiparvi, kalat polskivat altaassaan ja upeassa kukkahärvelissä pulppuavan veden keskellä leijui..muna, todellakin siis muna. Katso!

Ehdin kuvailla näitä kukkia hyvän tovin, ennen kun muna sattui silmääni. Pisteet tarkkaavaisuudesta, jep. Tämä paikka oli kiva maksuton pysähdys kuumalta kadulta goottilaisen katedraalin uumeniin. Muutoin tämä vanha kaupunki oli suhteellisen nopeasti nähty ja nälkä ajaa lomapossut lähimpään normaaliruokaa (teineillä on suhteellisen paljon erilaisia "ruokarajoitteita") tarjoavaan paikkaan lounaalle, ettei iske nälkäkiukku (äidille).

Katalonian aukio on paikallisten olohuone ja eräänlainen kaiken keskus. Vanhan kaupungin kapeat kujat vaihtuvat tänne suunnatessa leveiksi bulevardimaisiksi kaduiksi luksusliikkeineen ja ostoskeskuksineen. Tosin, mikäli shoppailemaan mieli halajaa, jättäisin tämän kuitenkin välistä vaikka kaduilla tunnelmaa onkin ja pari kivaa liikettä sattuu silmiin, ehkä pikaisesti poikkeammekin ;)

Ihmisvilinässä mukavaa on se, että muiden menoa on mukava seurailla. Vailla sen ihmeempää ajatusta tai analyyseja. 

Jalkapallofani tai ei. Espanja ja tämä yllättävän monista tylsä ja mielenkiinnoton urheilun huippulaji täällä paikan päällä alkaa vähän kiinnostaa kuitenkin. FC Barcelona EI VOI olla tyystin tuntematon asia kenellekään. Supertiimin satatuhatta katsojaa vetävä kotistadion Camp Nou on samalla koko Euroopan suurin stadion. 

Astelemme stadionille museotyyppisen esittelytilan kautta. FC Barcelona ja Lionel Messi, kumpi on kana ja kumpi muna? Aika huikea kokemus tämä "kierros", ei voi muuta sanoa! Säntäilen palkintopystiltä toiselle ja katoan tyttäreni silmäkulmasta toistuvasti. Kun tulemme uudestaan ulos auringonvaloon, stadionin yläkatsomoihin, nielaisen hieman kuuluvammin. Wau, onneksi lähdettiin tänne! Toki innostun helposti kaikesta uudesta ja erilaisista kokemuksista, mutta voisin väittää, että voin aavistuksen kuulla sen mylvinnän ja kohinan katsomoista pelien aikana!

Kierroksella pääsemme tutustumaan omatoimisesti mm. pelaajien pukuhuoneisiin, joukkueen kappeliin ja vaihtopenkille, jossa Messikin kankkujaan huiluuttaa, ja nekin vimpan päälle. Ei kankut, vaan ne penkit. Kuvat eivät tietenkään anna oikeutta mittasuhteille ja ihokarvat nostattaville fiiliksille. Tässä kuitenkin meidän vähän erilaisesta päivästä kuvamateriaalia.

Tokihan täälläkin on huomattu kohteen mahdollisuudet turistien matkavarojen uudelleenkohdistamiseen, mutta se ei paljon kaivele. Joukkueen logolla varustettua tikkaria, tuhatta kuvaa ja kotiinvietävää kentän ruohotupsukkaa myöhemmin poistumme ehkä jopa aurinkoisempina, kun saapuessamme. ”Més que un club”, enemmän kun seura.

Reissu päätellään rennosti rannalle tietysti. Jopa drinkkejä kaupittelevat elannonmetsästäjät saavat leveän virneen kasvoille ja aurinko..paras ystäväni aurinko kruunaa tämän kokemuksen kuin sinetti kirjeelle. Juuri tässä ja nyt, kaikki on hyvin. Minulla on koko maailman paras tytär, ihana teini, jonka ajattelin rakastaa puhki läpi kaikkien vaikeidenkin vuosienkin. Tämä reissu ei takuulla jää viimeiseksemme (helppo sanoa, kun on lomaviikko syksylle jo buukattu ;) ).